kaksivuotiaan kanssa

Tai onhan se jo kaksi ja puoli. Mutta yritäpä saada se tekemään, mitä pyydetään.

Neuloin sille pipon, naapurikuningsaskunnan pikkuprinsessan syntymän kunniaksi. Siinä on kruunu. Yritin saada lapsen laittamaan sen kuvaa varten päähänsä. Ei onnistunut. Ei sitten millään, ei pakolla, ei houkuttelulla, vaikka lupasin rusinoitakin. Uhkailu toimi: “annan tämän sitten ensi viikolla Iirikselle.” “Eikä!” Sitten se halusi ne luvatut rusinatkin.

This is a story of photoshooting the 2.5 years old. First I asked nicely. Then promiced raisins for calary. She did not want to. Then I told I will give the hat for her best friend. That was it, she defenetly wanted to wear it. And the raisins too. Then she did not want to take it off, but who cares. Except the sunshine was extremely powerful.

*

*

 

Lopulta en saanut pipoa sen päästä pois, vaikka aurinko porotti helakasti. Villa kyllä eristää kivasti.

 

*

*

*

*

*

 

(Lanka on Villavyyhdistä, mutta eipä muistu päähän, mitä merkkiä. Mutta paksuhkoa, tiukkakierteistä merinoa.)