päin strömsötä

Se oli ihan tylsä sisäovi. Tylsä, likainen ja ennenkaikkea harmaa.

 

Yhtenä päivänä päätin lasten kanssa tehdä asialle jotain. Ja eikun töihin.

Heti alussa kaikki alkoi mennä päin strömsötä: lapset lättäsivät maalia vähän sinne sun tänne, vähän liikaa, valutellen ja pöllöillen. Vähän kaduin, että otin lapset “avuksi”. No, mutta mieleni muuttui, kun Koppis sai päähänsä, että nappeja olisi liimattava myös. Ensin sanoin, että ääh, menehän nyt siitä, mutta tajusin heti tyhmyyteni. Sehän oli loistava idea! Siitä se sitten lähti.

 

 

 

Aion lisätä nappeja vielä, mutta tältä erää liima ehtyi. Tässä kohdassa harkitsen.

It was a dull and grey, dirty door. One day I decided to do something: me and kids started to paint. I didn´t think of it properly: kids were not too good helpers…. paint started to find new spots around the door and the room. I thought it was a bad idea. Until the 2-year-old insisted to glue buttons tooNow I ran out of glue, but I will defenetly go on glueing.

* * * * *

Välillä ihminen yllättyy. Sain pari päivää sitten nettineulojatoverilta yllätyspaketin, jonka inspiraationa oli edellinen kirjoitukseni pakkauksista ja peltirasioista. Kiitos, niin ihana paketti!

 

I got a lovely surprise from blogfriend. Thank you!

* * * * *

Meillä on myös juhlittu. Blogi on ollut hiljaa, mutta elämä suorastaan karjuu. Ihana Tytärlaps täytti 7 vuotta ja samalla juhlittiin Koppiksen syksyllä tulevia kolmevuotissynttäreitä. Minun maailman parhaimmat tyttäreni!

She´s seven now and we had a huge party, celebrateing also her to be 3 at October.

 

Siinä ne yrittävät olla vakavana.

 

P.S. Olen halunnut aina kokeilla pyöristettyjä kuvia. Nyt se on kokeiltu ja saa arvoida.